Puheenjohtajan kynästä
Mitä historia opettaa Neuvostoliiton ja Venäjän vaikuttamisesta
Jos tunnet historian polkuja Suomen itsenäisyyden ajan tapahtumista, aukeaa nykyhetken kauheudet Ukrainassa paremmin kuin hyvin. Ei ole vaikea olla yhtä mieltä valtiojohdon kanssa turvallisuuspolitiikan muuttumisesta turvattomuuden tunteen politiikaksi.
Lyhyt kertaus historian polkuihin avaa Neuvosto-Venäjän, Neuvostoliiton ja nyky- Venäjän ajattelua.
Meille 60-luvun koululaisille tuputettiin oppia hyväntahtoisesta itänaapurista, joka on maailmanrauhan rakentaja ja naapuri, joka kunnioittaa kansainvälisiä sopimuksia ja itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeutta sekä valinnanvapautta oman demokratian rakentamisessa. Mikään näistä rakkaudellisista lupauksista ei toteutunut, päinvastoin. Meille uskoteltiin 1917 itsenäistymisen mahdollistuneen Suomea rakastavan V. I. Leninin hyväntahtoisella lupauksella. Kuitenkin lopullisen rauhansopimuksen, musteen juuri kuivuttua sopimuspaperissa Tartossa, 1920 suunnitelmat Suomen takaisinvaltaukselle äiti-Venäjän poveen olivat jo valmistelussa. Nkvd/KGB organisaatiot järjestäytyivät massiiviseen vakoilu- ja vaikuttamisohjelmaan Suomessa. Lenin kuoli 1924, Generalissimus Josef Stalin kahmi itsevaltiaan tavoin vallan itselleen ja alkoi rakentaa itänaapuria kohti maailmansotia ja anarkiaa. Siitä kärsi lopulta kymmenet miljoonat neuvostokansalaiset, satelliittivaltioiden demokratiaa rakentaneet ihmiset sekä Suomi.
Sodat käytiin. Suomi yhtenäistyi ja taisteli urheasti itsenäisyydestään. Ihmishenkiä menetettiin. Kuten nyt Ukrainassa. Kansallinen yksituumaisuus läpi puoluekartan pelasti Suomen. Poissulkien Neuvostoliitolle nahkansa ja sielunsa myyneet vakoojamyyrät, petturit. Kuten nyt Ukrainassa.
Sotien jälkeen Suomi kipuili Neuvostoliiton ohjaileman valvontakomission ankarassa ohjauksessa ja valtiojohto tuskaili kommunistien vallankaappaushaaveiden keskellä. Presidentti Paasikivi kipuili itse omantuntonsa kanssa joutuessaan taiteilemaan kahden tulen välissä. Hänen tahtonsa oli viedä Suomea vahvasti pohjoismaiseen- ja länsimaiseen yhteistyöhön. Kuten nyt kipuilee Presidentti Volodymyr Zelenskyi Ukrainassa. Samaan aikaan Neuvostoliitto voimisti vaikutustaan Suomen itsenäiseen päätöksentekoon erityisesti KGB:n verkoston avulla. Uhkailua, painostusta, lahjontaa. Sen ajan hybridivaikuttamista. Nyt sitä jatkaa FSB ja Presidentti Putinin ”Kremlin koiriksi” kutsuttu lähipiiri oligarkkien vahvalla tuella niin Suomea kuin Ukrainaa kohtaan.
Neuvostovaikuttaminen tuli ns. maan tavaksi Presidentti Urho Kekkosen aikakaudella jatkuen vielä Mauno Koiviston alkukausille asti. Silloin tuntui mukavalta olla poliittisena päättäjänä suosittu Kremlin silmissä. Varmistihan sillä poliittista uskottavuuttaan sisäpolitiikan kiemuroissa. Kaikista merkittävistä ratkaisusta, jotka koskivat Suomen länsisuuntausta niin liittoumien, Pohjoismaisen yhteistyön, YK:n jäsenyyden, Ecofin-EEC ratkaisun ja ylipäätään länsimarkkinoille suuntautumisen osalta oli Kremlistä haettava puumerkki päätöksille. Oliko se Kekkosen viisautta vai pakotettua.
Viimeisin merkittävä kohta Neuvostoliiton romahdettua oli repiä YYA-sopimus 1992. Tässä kohdassa olisi voitu toteuttaa viisaasti kaksi merkittävää asiaa. Ensinnäkin purkaa Neuvostoliiton aikana syntynyt kansainvälisesi ratifioitu Ahvenanmaan demilitarisoinnin valvontaoikeus ja poistaa Neuvostoliiton konsulaatti Maarianhaminasta, joka mahdollisti käytännössä KGB/FSB vakoilukeskuksen toimia vapaasti Suomen koko maaperällä. Toiseksi liittyminen NATO-turvallisuusympäristöön olisi Boris Jeltsinin ollessa vallassa ollut suorastaan kivuton operaatio.
Nyt 2022 ollaan uuden edessä. Eduskunnalle esiteltiin hallituksen selkeä, yksituumainen turvallisuusselonteko ja nyt kansan valitsemat viisaat kansankynttilät eduskunnassa pohtivat asiaa asiantuntijoiden tukemana lähiviikot. Kuitenkin merkittävä osa edustajista on myös näitä 60- 70-luvun koululaitoksen kasvatteja ja tuntevat itäisen naapurin historian polut yli sata vuotta kestäneestä kipuilusta, valtakoneiston rapautumisesta ja sen heijastumista Neuvostoliiton satelliittivaltioiden tuskaan.
Niin se vaan on, että kyllä historia opettaa ja muistuttaa.
Markku Nikkilä
Varkauden Kokoomuksen puheenjohtaja